Suomen Lapissa elävät metsien eläimet

Suomen Lapin arktisten olosuhteiden metsissä asuu hyvin monipuolinen eläimistö nisäkkäistä hyönteisiin ja linnuista vaihtolämpöisiin matelijoihin. Heillä kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä luonnon monimuotoisuuden ja tasapainon säilyttämisessä, ja he ovat hyvin mukautuneita elämään Lapissa vallitsevissa vaativissa luonnonolosuhteissa.

Kun ajatellaan Lapin eläimiä, ensimmäiseksi suurimmalla osalla tulee varmasti mieleen hirvet ja porot. Suurempi niistä, eli hirvi, on yli kaksi metriä korkea sorkkaeläin joka voi painaa jopa 800 kiloa. Hirven tunnetuin tuntomerkki on sen suuret täysiluiset sarvet joita uroshirvet kantavat, sekä sen ruskea väri, kyttyrähartiat, leveä turpa ja kaulan alla roikkuva parta. Hirvi on hyvin mukautunut kulkemaan lumessa ja niiden jalat ovat pitkät ja sorkat leveät, ja niiden levinnäisyys on laaja kattaen suuren osan pohjoisesta havumetsävyöhykkeestä. Hirvet syövät puita, pensaita, ruohovartisia kasveja ja etenkin talvella risuja ja puiden kuoria. Hirvikanta on hyvin elinvoimainen laji ja sillä ei juurikaan ihmisen lisäksi ole luontaisia vihollisia.

Poro on puolikesy tuntureilla ja metsälapin alueella laiduntava peuraeläin. Myös porolla on päässään komeat sarvet, mutta toisin kuin hirvellä, niin uros kuin naarasporotkin kantavat vuosittain vaihtuvia sarvia. Poron sarvi on erittäin nopeasti kasvavaa luuta, joka voi kasvaa yhden vuorokauden sisällä jopa kaksi senttimetriä ja painoakin sarvelle voi kertyä jopa puoli kiloa vuorokaudessa. Poron ensisijainen ravinto on jäkälä, jota se etsii ravinnokseen myös talvella, mutta kesä ja syysyaikaan poro kerää vararavintoa talvea varten syömällä monipuolisesti heinäkasveja, varpuja, puiden lehtiä, ruohokasveja ja sieniä.Talvi on porolle rankka, ja se saattaa menettää noin viidenneksen elopainostaan, koska vaikka se pystyy haistamaan lumen alla olevan jäkälän helposti, ravintoa on silti saatavilla niukasti.

Pienet nisäkkäät

Tunturisopuli on pieni myyrälajiin kuuluva nisäkäs joka asuu Lapin tuntureiden rinteissä. Ne ovat väriltään oranssin kellertäviä ja niillä on jyrsijöille tyypilliset pitkät hampaat. Sopulit ovat tunnettuja vaeltavasta elämäntyylistään. Jos olosuhteet ovat sopulikannalle suotuisat, ne lisääntyvät todella nopeasti ja kannan kasvaessa liian suureksi ne voivat tehdä hyvinkin suuria joukkovaelluksia. Sopulit viihtyvät ja suotuisana vuotena jopa lisääntyvät lumen alla, ja niiden ravinto koostuu erilaisista sammaleista, heinämäisistä kasveista, lehdistä, varvuista ja kukan nupuista.

Metsäjänikset ja rusakot ovat myös hyvin elinvoimaisia eläinkantoja Lapissa, ja kuten oravat, ne vaihtavat joko kokonaan tai osittain väriään talveksi. Jänikset ovat rusakkoja hieman pienempiä, ja kesäisin ne viihtyvät ruskeanharmaassa puvussa. Kevät ja kesä ovat metsäjäniksen lisääntymisaikaa ja yleensä metsäjänisnaaras saa yhdestä kolmeen poikuetta vuodessa, ja kahdesta viiteen poikasta kerralla. Toisin kuin rusakko, metsäjänis viihtyy metsissä syöden ravinnokseen oksia, puiden kuoria, ruohoja, varpuja ja mustikoita. Rusakko taas viihtyy aukeilla paikoilla ja syö ravinnokseen erilaisia heiniä, apiloita, juurikkaita, vehnää ja perunoita. Talvella se saattaa myös syödä koivun ja pajun oksia kuten jänis.

Talvehtivat linnut

Varsinkin kesäkuukausina Lapin linnusto on erittäin monipuolista muuttolintujen myötä, mutta myös talvehtivia lintuja Lapista löytyy. Jopa -40 asteen pakkaset luovat haastavat olosuhteet mille tahansa eläinlajille, mutta esimerkiksi useat pikkulinnut ovat sopeutuneet näihin olosuhteisiin hyvin. Tali- ja sinitiaiset, varpuset ja punatulkut ovat tuttu näky talvien lintulaudoilla.

Tunturipöllö taas on suuri saalistaja, siipiväliltään jopa 160cm leveä tunturien asukas. Se on ulkonäöltään kauniin vaalea, jopa valkoinen ja se kykenee lentämään anakarassakin tuulessa. Tunturipöllö saalistaa pikkunisäkkäitä kuten tunturisopuleita, jäniksiä, sorsia sekä keskikokoisia lintuja kuten sorsia ja lokkeja. Tunturipöllö on nykypäivänä harvinainen eläin ja se on luokiteltu vuonna 2010 äärimmäisen uhanalaiseksi.