Ravustus

Ravut ovat äyriäsiin kuuluva eläinlaji joita pyydystetään heinäkuun lopusta lokakuun loppuun. Ravustuskausi alkaa tasan kello 12:00 heinäkuun 21. päivä, ja niiden pyydystämiseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa, ja 18-64 vuotiailta edellytetään myös valtion kalastuksenhoitomaksu.

Ravustus

Rapuja voi pyytää monella eri tapaa. Niitä voi pyydystää käsin, käyttämällä erilaisia rapukeppejä, rapuhaaveilla, sekä joko muovista tai havasverkoista tehdyillä rapumerroilla, joka on kaikista suosituin pyydystyskeino. Syöttinä ravustuksessa käytetään niin lihaa kuin kalaakin, ja myös sammakon ja oravan lihaa on käytetty entisaikoina. Kaikkein suositeltavin syötti on kuitenkin ravustusvedestä pyydetty kala rapuruton ehkäisemiseksi, ja erityisesti särki on hyvä syöttikala vaikka muutkin kalat käyvät. Kaupasta voi myös ostaa erilaisia syöttipellettejä, jotka myös toimivat hyvin. Ravut ovat hämänrän ajan eläimiä ja liikkuvat mielellään yöllä. Sen vuoksi paras aika laskea rapumerta veteen on iltapäivällä ja paras aika sen nostamiseen aamulla. Ravut ovat erittäin vikkeliä ja tulevat helposti pois merrasta, ja sen vuoksi merrat kannattaa käydä nostamassa todella aikaisin aamuhämärässä tai jopa pimeässä. Mertoja voi sitoa yhteen pääsiimaan eli jatoon, viidestä kymmeneen kappaletta, ja niiden väliin kuuluu jättää noin viisi metriä. Ravuilla ei ole yleistä alamitttaa, mutta kalastusalue voi asettaa sellaisen, joten se on syytä tarkistaa.

Rapurutto

Rapurutto on Aphanomyces astaci-leväsienen aiheuttama rapujen tauti. Suomalaiselle jokiravulle tauti on hyvin tuhoisa, mutta Suomeen istutettu Pohjois-Amerikasta peräisin oleva Täplärapu ei kärsi taudista samalla lailla ja se on osittain jopa immuuni rapurutolle. Täplärapua istutettiin Suomen vesiin 1960-luvulla korvaamaan alkuperäistä jokirapukantaa jota rapurutto oli tuhonnut ja se on peräisin Yhdysvaltojen Kalifornian ja Nevadan rajamaastossa olevasta Tahoe-järvestä. Vaikka Täplärapu sietää hyvin rapuruttoa ja harvoin kuolee siihen, useimmat Suomen vesissä asuvat Täpläravut ovat rapuruton kantajia. Tämän vuoksi on tärkeää olla tarkkana ravustuskäytännöissä, jotta tauti pysyisi mahdollisimman hyvin kontrollissa eikä pääsisi leviämään. Jos ravustaa useammassa kuin yhdessä vesistössä samoilla välineillä täytyy noudattaa seuraavia hygieniaohjeita pyyntivälineiden kanssa. Ensimmäinen muistisääntö on se, että rapuja ei saa koskaan siirtää vedestä toiseen eikä edes lyhytaikaisesti säilytttää missään muussa kuin omassa pyyntivedessään ilman pakallisen ELY-keskuksen lupaa. Ravustusvälineet ovat läheisessä kosketuksessa rapuihin, ja niiden desinfiominen on erityisen tärkeää jos niitä siirrellään vedestä toiseen. Desinfioida merrat voi kuivaamalla merrat täysin kuivaksi kuumassa auringonpaisteessa tai laittamalla ne saunaan 80 asteeseen vähintään viideksi tunniksi. Ne voi myös keittää kiehuvassa vedessä vähintään 10 minuutin ajan, tai käsittelemällä ne väkiviinalla puolen tunnin ajan. Myös pakastaminen toimii desinfiontikeinona, mutta siinä tapauksessa ne täytyy jättää pakkaseen vähintään kolmeksi päiväksi. Rapurutosta täytyy aina välittyömästi ilmoittaa Eviralle eli Elintarviketurevallisuusvirastolle jos sitä ravustaessa havaitsee.

Rapurutto

Leväsieni, joka rapuruttoa aiheuttaa, kasvaa ravun kuoressa ja leviää sieltä ravun muihin kudoksiin lopulta tappaen ravun. Rapuruton tunnistaa muun muassa ravun kuorivaurioista. Nivelten kohdalla ja pyrstössä voi erottaa ruskeita pigmentoituneita alueita, joka kertoo siitä että alueella on tulehdusreaktio, tai ravulta voi myös puuttua raajoja tai saksia. Monesti jokiravuilla taudin eteneminen on niin nopeaa ettei pigmenttiä tai vaurioita ehdi edes syntyä ennen ravun kuolemaa. Ruttoa sairastava rapu saattaa myös liikkua jalat erikoisesti ojennettuna tai horjuen tai pyrstö vatsapuolelle kääntyneenä. Se voi myös alkaa liikkua ravuille epätyypillisesti päiväsaikaan, mikä on aina hälyttävä merkki jota täytyy pitää silmällä. Rapurutto on hyvin yleinen Euroopassa ja sitä pidetään suurimpana syynä eurooppalaisten rapulajien uhanalaisuuteen. Rapurutto voi tarttua minä vuodenaikana hyvänsä, ja vaikka se on jokirapukannoille kohtalokas, se ei tartu ihmiseen.