Kalastusluvat ja -rajoitukset

Kalastus on hyvin suosittu harrastus. Suomessa jopa muutama miljoona ihmistä kalastaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti, ja koko maassa on yleisesti ottaen todella hyvät kalastusmahdollisuudet. Yleiskalastusoikeudet takaavat sen, että ilman kalastuslupaa saa maksuttomasti pillkiä talvisaikaan jäällä, onkia mato-ongella ja kalastaa silakkaa litkalla, eli syötittömällä kohottomalla ongella. Maksullinen yleiskalastusoikeus oikeuttaa kalastamaan muilla välineillä kuten vavalla ja vieheellä ja se tarvitaan kun kalastetaan järvissä, joissa ja merialueilla.

Jotkut Suomen vesialueet ovat kuitenkin kalastuksen osalta rajoitettu. Tällaisia alueita ovat muun muassa vaelluskalavesistöt ja etenkin niiden koski- ja virtapaikat. ELY-keskus, eli elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus voi määrätyillä alueilla rajoittaa onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta jos tarve vaatii. Esimerkkejä tilanteista joissa näin tehdään on kun halutaan turvata kalakanta, estää kalojen kutualueiden häirintää tai rauhoittaa alue kalataloudellisten tutkimusten ajaksi. Myös käyttö- ja hoitosuunnitelmien tavoitteiden tai kalakannan tavanomaista tehokkaamman hoidon tulosten turvaaminen ja kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaaminen ovat syitä joiden vuoksi kalastusoikeuksia voidaan rajoittaa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi määrätä rajoituksen tai kiellon enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, ja aloite siihen voi tulla monelta eri taholta. Esimerkiksi rajoitus voi tulla voimaan ELY-keskuksen omasta aloitteesta, kalastusoikeuden haltijan aloitteesta, kaupalliselta kalastajalta, kalatalousalueelta tai siltä taholta jonka etua kyseinen rajoitus koskee.

Millaisen luvan tarvitsen kalastukseen?

Se millaisen luvan kalastuksen harrastaja tarvitsee riippuu niin hänen iästään, kuin välineistä joita hän aikoo käyttää kalastamiseen. Onkimiseen ja pilkkimiseen ei tarvitse lupaa niin aikuinen kuin lapsikaan, mutta valtion kalaston hoitomaksu vaaditaan kaikilta 18-64 vuotiailta jotka harrastavat jotain muuta kuin onkimista tai pilkintää. Se tarkoittaa sitä että perhokalastusta, heittokalastusta, uistelua yhdellä tai useammalla vavalla, verkkokalastusta, katiskakalastusta ja ravustusta varten maksu täytyy suorittaa. Vaikka alle 18-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat eivät maksa kalastonhoitomaksua, he tarvitsevat erillisen kalastusluvan kalavesien omistajalta jos he haluavat heittokalastaa, perhokalastaa, uistella yhdellä tai useammalla vavalla, laskea verkot tai katiskat tai ravustaa. Vesilintujen metsästykseen tarvitaan myös lupa vesistön omistajalta ja tietenkin myös asianmukainen metsästyskortti täytyy olla suoritettuna. Vuoden 2018 alussa kalastuslupien hintoja muutettiin ja niiden ostaminen tehtiin helpommaksi. Nyt Kalapaikka-nimiseltä sivustolta löytyy kaikki luvat samasta paikasta yhdellä kerralla, ja palvelua on entistä kätevämpi käyttää kaikenkokoisilla ruuduilla eli tietokoneilla, tableteilla ja älypuhelimilla.

Kalastusluvat ja kalastonhoitomaksut takaavat kalastajille pääsyn tuhansille suomalaisille vesialueille. Muistaa täytyy kuitenkin se, että mikään kalastuslupa ei oikeuta kalastamiseen luonnonpuistoissa, tai muilla alueilla joissa liikkuminen on kiellettyä. Luonnopuistot ovat pääosin yleisöltä suljettuja, sillä ne on perustettu lailla tai asetuksilla tieteellisiin tarkoituksiin, ja ne palvelevat ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta, sekä suojelun sallimissa rajoissa myös opetusta. Luonnonpuistot säilytetään luonnontilaisina vertailualoina tutkimusta varten, jotta luonnon omaa muutosta voitaisiin seurata. Tästä syystä luonnonpuistojen suojelumääräykset ovat tiukemmat kuin kansallispuistojen ja kaikki Suomen 19 luonnonpuistoa ovat Metsähallituksen hoidossa. Luonnonpuistojen yhteispinta-ala on noin 1540 neliökilometriä ja niitä on ympäri Suomea.

Luonnonsuojelualueita koskevat säädökset eivät ole yhtä tiukkoja ja nykyisen luonnonsuojelulain mukaan onkiminen ja pilkkiminen on luonnonsuojelualueilla sallittua. Metsähallituksen luvalla myös muutakin kalastusta ja esimerkiksi viehe- ja pyydyskalastusta voidaan luonnonsuojelualueilla harjoittaa. Suojelualueilla kalastaessa täytyy muistaa kuitenkin se, että minkään lajin olemassaoloa tai tulevaisuutta ei saa omilla toimillaan vaarantaa. Kalastuslupa-alueiden ja niihin kuuluvien vesien rajaamisessa ja kalavesien hoidossa otetaan huomioon luonnonsuojelualueiden suojelutarpeet. Alueen luonnontilaa heikentävinä kalanistutukset ovat luonnonsuojelualueilla pääsääntöisesti kiellettyjä, ja kalakantojen tila pyritään ensisijaisesti turvaamaan kalastusjärjestelyillä ja kalastusrajoituksilla.