Jokien parhaat saaliskalat

Jokien virtaavat vedet ovat edellytys monille erille kalalajeille ja virtaavissa vesissämme elääkin useita eri kalalajeja. Lohikalat kuten taimen, harjus, siika ja lohi ovat kaikki tunnetuja saaliskaloja kuten ovat myös särkikalat ja järvissäkin viihtyvät ahven ja hauki.

Lohi

Lohi on tavoiteltu ja tärkeä saaliskala joka on maailmanlaajuisesti yksi eniten viljellyistä kalalajeista. Sen liha on vaalenapunaista ja maukasta ja se soveltuu erinomaisesti raakana susheihin, savustukseen, paistettavaksi tai keitettäväksi, ja se sisältää hyviä rasvoja, etenkin omega-3 rasvahappoja. Lohi muistuttaa paljon taimenta väritykseltään ja parhaiten sen erottaakin sen pyrstössä olevasta lovesta ja sen kylkiviivaan ulottuvasta täpläkuviosta. Lohen kyljet ovat hopeanhohtoiset,selkä tummanharmaa ja koiraslohet voi myös tunnistaa niille kutuaikana alaleukaan kasvavasta koukusta. Lohet ovat vaelluskaloja jotka elävät parvissa, ja vaeltavat joista kohti merta kesällä jossa he elävät muutaman vuoden kunnes taas palaavat jokiin kutemaan.Useimmat lohet kuolevat pian kutemisen jälkeen, mutta jotkut lohet voivat elää jopa yli kymmenvuotiaiksi. Lohien lisääntymistä vaikeuttavat jokien valjastaminen vesivoiman käyttöön, koska lohet eivät pääse nousemaan voimalaitosten ohi kutemaan. Nykyään lohta voi tavata Suomessa vain Simojoessa ja Torniojoessa sekä tietenkin kalanviljelylaitoksissa. Lohi on urheilukalastajan kuningassaalis ja sitä pyydetään vaapuilla, lusikoilla ja perhoilla. Ruokana lohi taipuu moneksi. Sitä voi paistaa pannulla tai uunissa, suolata, syödä raakana, keitoissa ja jopa itämaisesta keittiöstä sitä voi tavata inkiväärin kanssa valmistettuna.

Nieriä

Nieriä eli rautu kuuluu lohikalojen sukuun ja on toinen erittäin maukas ja terveellinen joki- ja järvikala, joka on maailman pohjoisimpana elävä sisävesikala. Koska nieriä viihtyy kylmissä vesissä, valitettavasti ilmaston lämpeneminen ja samalla vesistön lämpeneminen on uhka nieriäkannalle. Nieriän tuntomerkkejä ovat tumma selkä jossa on vaaleita pilkkuja ja kutuaikaan koirasnieriän vatsa on kirkkaan punainen. Se voi kasvaa 20-60 senttimetrin pituiseksi ja se on paino on yleensä puolesta kilosta ja puoleentoista kiloon. Suomessa Nieriää tapaa pääosin Napapiirin yläpuolelta, mutta myös Vuoksen vesistöalueella elää rauhoitettu nieriäkanta. Nieriän ravintoa ovat vesikirput, hyttysten ja mäkäräisten toukat, simpukat, kotilot ja pikkukalat. Niinkuin lohi, myös nieriä on vaelluskala, mutta se voi lisääntyä myös seisovissa vesissä. Nieriän liha on punertavaa, herkullista ja sitä valmistetaan ruuaksi samalla tavalla kuin muitakin lohikaloja.

Siika

Kuten kaksi ensimmäistä, myös siika on lohikala ja sillä on useita eri alalajeja. Se on väriltään hopeanharmaa ja sillä on pieni pää ja harmaat evät, ja se muistuttaa ulkonäöltään paljon muikkua. Siian ja muikun voi erottaa leukojen pituudesta, sillä siialla yläleuka on alaleukaa pidempi, ja muikulla taas päinvastoin. Siian suu on hampaaton, ja siikatyypistä riippuen sen ravintoa ovat vesihyönteisten toukat, kotilot ja planktoni. Siika viihtyy viileissä happipitoisissa vesissä ja sitä tavataan Suomessa koko maassa, niin järvissä kuin joissakin.Siikaa pyydetään eritoten verkoilla ruokakalaksi, mutta sitä voi pyydystää myös perholla ja talvella pilkillä. Eri siikalajien koko vaihtelee suurestikin. Ihan pohjoisimmassa Lapissa elävät siikakannat kasvavat vain noin 15 senttimetrin mittaisiksi, mutta esimerkiksi vaellussiika voi olla puolen metrin mittainen ja painaa kilon verran. Ruokakalana siika on muiden lohikalojen tapaan herkullinen rasvainen kala, ja sitä paistettaessa on parasta jättää nahka paikoilleen jotta liha säilyy mehukkaana. Siikaa voi suolata, savustaa graavata, paistaa ja keittää siitä kalakeiton. Siian mäti on myös arvostettua ja maukasta herkkua ja se on väriltään oranssinkeltaista ja kooltaan pientä. Kuten itse kala, se on hyvä omega-3-rasvahappojen lähde ja erittäin vitamiinirikasta.

Siika